Kauden 12-13 tykitys alkaa

Tähän heti alkuun suuren kinkun kokoiset pahoittelut siitä, että kausi 12-13 on jo kovalla temmolla käynnissä täällä etelässäkin, mutta blogimme kauden avausteksti on vasta tässä. Viime keväänä kauden päätyttyä ja lumien sulettua oltiin todellakin todellisessa vedenjakajakohdassa. Kaksi laskijaa vaihtoi seuraa ja meitä mustia oli jäljellä enää kolme. Ei tarvinnut suurtakaan aivokapasiteettia ymmärtääkseen, ettei tulevan talven leiritys- ja kisarulettia ollut mitään järkeä pyörittää enään vain oman seuran voimin. Valmennusjohto ja rahoittajat istuivat yhteisen pöydän ääreen. Tätä ennen kaksi laskijaa oli hakenut Tahkon Alppikoulun alaiseen Tazza teamiin, johon heidät oli myös valittu. Anni ja Juuso hakivat ensilumen kontaktit Tazzan kanssa Saksasta hallista ja Mölltalista jäätiköltä. Atte lyöttäytyi porilaisten asiaatuntevaan ja tunnetusti myös tuloksekkaaseen valmennusrinkiin marras-joulukuussa leirien ajaksi. Porilaisten koutsien joukossa asiantuntemustaan ja omia kokemuksiaan jakaa myös Mika Marila vanha maailman cup-tason alppinisti. Kauden kilpailuja jaettiin myös huoltajien kesken, ettei molempien vanhempien tarvitsisi koluta jokaikistä kisaviikonloppua läpi. Lumituntumaa oli saatu paljon enemmän mitä ikinä ennen ensimmäisiä kilpailuja. Ensimmäinen Audi Junior Tourin osakilpailu järjestetiin Rovaniemellä, jossa nähtiin kahden hengen edustus Ellivuoresta. Atte jäi viimeistelemään kauden kuntoa Ellivuoreen, mitä olisi ehkä kannattanut Annin ja Juusonkin harkita. Tottorakassa oli edellisenä viikonloppuna järjestetty FIS-puikka mitä ennen rinne oli jäädytetty. Jäädyttäminen oli onnisyunut hieman turhankin hyvin, koska viikko FIS-kisojen jälkeenkin rinteen yläosa oli vielä täydessä ankkajäässä. Viikonlopun aikaisista ulosajoista 90 % tapahtui neljän ensimmäisen kepin aikana. Melkoinen saavutus oli päästä viikonlopun aikana enemmän kuin 20 porttia saatikka yksi ehjä lasku. Kisakunto ei ollut vielä aivan kohdillaan ja tuloksena joko DNF tai DSQ. Jotakin positiivista hakiessaan voi vain todeta sen, etteivät tulokset ole ihan yhtä tylsää luettavaa. On kiva kertoilla että ekassa kisassa kaaduin ja toisessa tamppasin väärin. Jos Rovaniemellä päivään heijastuivat synkät pilvet niin Etelä-Suomen päässä tarkalleen ottaen Nokialla oli ilo ja onni ylimmillään. Seuran päävalmentaja oli marssinut muutaman vuoden harkinnan ja kihlojen jälkeen avovaimonsa kanssa avioliiton satamaan historiallisena päivänä 12.12.12. Sitä ei kukaan tiedä tapahtuiko vihkiminen Sorvan kylän kappelissa ja ehtikö kappelin piru Luttinen itse toimittamaan vihkimisen. Itse hääjuhlaa vietettiin lauantaina. Rovaniemen pettymyksen jälkeen oli ihanaa tulla kotiin ja päästä omaan rakkaaseen kotirinteeseen korkkaamaan kausi. Nyt joululomalla, kun syyslukukaudesta on selvitty kohtalaisin arvosanoin on hyvää aikaa hioa lasku aivan timanttiin, sillä heti loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna Suomen alppisirkuksen nuoret hurjat kokoontuvat Leville. Tunnetusti haastavassa Levi Blackissä kilpaillaan Audi-pisteistä suurpuikan merkeissä. Siitä osa suuntaa suoraan Ylläkselle vauhtilajien pariin. Ylläksellä treenataan viikko ja sitten ratkotaan vauhtilajien Suomen mestarit. Ylläksellä siis tykitetään! ”JIHAAAAA!!!”

Mustien puolesta

Anni

Viimeistä viedään!

Kilpailukauden päätyttyä tältä keväältä kerrotaan viellä kuulumisia Pyhältä sekä Leitnereistä, koska blogin päivitys on taas viivästynyt ja viivästynyt.
Audi Junior Tour-finaaleissa Pyhällä perjantaina laskettiin superi, lauantaina suurpuikka ja sunnuntaina puikka. Laskut sujui ailahtelevan vaihtelevasti. Tipu kumminkin kävi pokkaamassa M17- sarjan kokonaiscupin. ISO KIITOS porilaisille, joilta saatiin tärkeämpääkin tärkeämpää valmennustukea!!

Kausi päätettiin kuluvana viikonloppuna 28 kertaa järjestettyihin perinteikkäisiin Himos Leitnereihin. Tänä vuonna auringonpaiste vain ei saapunut Himokselle, vaan lauantaina saatiin niskaamme raikasta sadevettä ja sunnuntaina aamusta lunta. Fiilis oli silti korkeella, niin kun Leitnereissä kuuluukin! Pesukarhut jäi vain tänä vuonna haaveeksi. Ellivuoresta oli tänä vuonna ennätyksellisen suuri joukkue kisailemassa himoituista kristallipalloista sekä hyvistä sijoituksista. Seurasta oli edustettuna sininen, punainen sekä musta ryhmä ( Juuso, Atte, Anni sekä luottokoutsimme Ville)
Perjantaina matkattiin Himokselle vanhempien organisoimilla kimppakyydeillä ja majoituttiin kahteen kymmenen hengen loistavasti varusteltuihin mökkeihin. Mökeistä löytyi aina pleikkarista astianpesukoneen kautta kolmeen telkkariin.
Lauantaina aamulenkin yleensä pirteää meininkiä hieman latisti vesi jota saatiin päällemme kuin saavista kaatamalla. Rinteessä vesisateesta ei ollut haittaa, kun osasi pukeutua oikein. Villellä koeajossa ollut Jaanatakki toimi loistavasti myös vesisateessa. Suurpuikka ei kuitenkaan kulkenut ihan pelikirjan mukaan.. Vain Atte sai kaks kutakuinkin ehjää laskua pystyssä maaliin asti. Juuson kohdalla ehdittiin jo tuulettaa, kun päästiin viimeiselle portille, mutta ikinä ei saa nuolasta ennen kuin tipahtaa, eikä saanut tälläkään kertaa. Juuso meinasi vetää maaliin ohi, mutta nopeilla jaloilla tehdyn sneikkikäännöksen ja heittäytymisen ansiosta päästiin maaliin asti. Heittäytymisestä seuranneesta hurjannäköisestä kaatumisesta lonkan päälle selvittiin onneksi säikähdyksellä. Jännitysnäytelmä sai ikävän lopun kun ensimmäisen kierroksen hyvät asetelmat haihtuivat höyrynä ilmaan toisella laskulla kyletyksen takia radan yläosassa. Anni selvisi ensimmäisen kierroksen linssit huurussa räpiköiden jotakuinkin kunnialla alas, muuta toisella laskulla suksi irti ja yhdellä suksella taiteillen alas. Onneksi tästäkin selvittiin vammoitta. Illalla koreografian luomista ja harjoittelua huutosakkikilpailuun.

Sunnuntaina katseet käännettiin pettymyksien jälkeen kaikkien mielilajiin super geehen. Aamulla ennen aamulenkkiä ilmeni pienehköjä ongelmia, kun porukan huononäköisin halkaisi piilolinssinsä kahtia. Radankatselusta selvittiin silmälaseilla ja onneksi ennen starttia saatiin viellä ehjät linssit silmiin. Laskut kulki hyvin; Atte oli ekan jälkeen 7. Juuso 2. Anni 2. Toisella pojat tykitti tosi kovaa ja molemmat nousi tulosluettelossa yhden pykälän; Atte kuudenneksi ja Juuso voittoon; kauan himoittu kristallipallo oli voitettu.
Ellivuori Ski Team voitti myös kauden päätavoitteisiin kuuluvan huutosakkilpailun monen vuoden yrityksen jälkeen. Annoimme laskijoita kannustaessamme muille huutosakeille niin kovan vastuksen, että kukaan ei uskaltaunut vastaamaan haasteeseen itse kilpailussa!
Leitnerit oli taas hieno ja mukava kisaviikonloppu, johon on kiva päättäää kausi 11-12, joka sisälsi sekä onnistumisia että pettymyksiä. Musta ryhmä kiittää ja kumartaa blogia seuranneita ja jää hyvin ansaitulle kahen viikon ruhtinaalliselle kevätlomalle, jonka jälkeen katseet suunnataan kesätreeneihin B)
-Anni-

Kolilta-Rukalle-Rukalta-Pyhälle

Kolin onnistuneen kisaviikonlopun jälkeen oli aika suunnata katseet Rukan DBC-klinikka loppukilpailuihin. Rukalle mukaan lähtivät Atte, Juuso, Anni ja Ville sekä suuri joukko kisaturisteja Ellivuoren sekä Tampereen suunnalta, mukana myös karvainen maskotti! Matka taittui mukavasti, eikä Villenkään tarvinnut ajella koko matkaa, vaan aikaa jäi uudella "lelulla" pelailemiseen ja surffailemiseen. Perillä oltiin poikkeukselliseti hyvissä ajoin ja asetuttiin mökkiin asumaan eli levitettiin tavarat ympäri ämpäri lattioita. Kenellekään ei jäänyt enää epäselväksi ketkä mökissä majoittuvat.

Torstaina nukuttiin pidempään ja päivemmällä tutustuttiin tuleviin kisamaisemiin ja tehtiin ensi vuoden välinetestausta, jonka tulokset osoittautuivat ennakkoarveluista poikkeaviksi. Myös Redsterit tuli koeajettua. Illalla jj-kokous ja keskittyminen perjantain puikkaan.

Perjantaina ratkottiin pujottelun mitalien kohatalot. Päivä ei ollut aivan onnistunut, sillä Juusolle tapahtui radan yläosassa kyseenalainen virhe, josta tuloksena hylky. Anni ja Atte selvisivät toiselle kierrokselle, mutta hissin pysähtymisen takia Atte myöhästyi toisesta startistaan. Anni sentäs ehti starttiinsa. Myöhemmin jj-kokouksessa tuli selväksi, että Aten olisi pitänyt saada laskea, koska myöhästyminen johtui Atesta riippumattomasta syystä. Kilpailun johtava elin oli kovasti pahoillaan, mutta tekemätöntä on vaikea saada tekemättömäksi. Jaana erityisesti oli pahoillaan tapahtuneesta. Jos laskut ei menny aivan pelikirjan mukaan oli järjestäjilläkin pelikirja pahasti sekaisin. Kilpailu myöhästyi parikolme tuntia ajanottolaitteiden lahottua. Äänentoistossa myös pienehköjä ongelmia. Illalla Juusolle nousi vielä kuume. Kymmenen jälkeen vielä suksien laitto jj-kokouksesta saadun tiedon perusteella ja eikun nukkumaan.

Lauantaina aamu alkoi auringon noustessa ja ennen kahdeksaa oltiin jo rinteessä valmiina. Karsintaradan katselun piti alkaa 8.20, mutta rata ei ollut siinä vaiheessa aivan valmis ja vapaaaehtoiset valmentajat pääsivät liputtamistalkoisiin. Kello oli vartti vaille ysin luokkaa kun radankatselu saatiin käyntiin. Sen jälkeen karsintalaskutkin saatiin aikanaan alkuun. Rata oli lyhyt ja virheisiin ei ollut varaa. Atte valitettavasti ei selvinnyt 12 joukkoon :/ Kun karsinnat oli käyty alkoi itse kilpailun alku olla käsillä. Radankatselun jälkeen siirryttiin lähtöpaikalle patsastelemaan tilanteen kulkua. Numerot sai vasta kun pääsi starttialueelle verkkojen sisäpuolelle. Siinä odoteltiin sitten koko ajan käsi napilla. Lähtö tapahtui vähän crossi porttia muistuttavasta sähköisestä rautakarsinasta, johon ei saanut koskea. Lumisade yltyi mukavasti kilpailun edetessä. Portit hajosivat ensimmäisen karsintakierroksen jälkeen ja paikallinen sähköexpertti yritti parhaansa yltyvässä lumisateessa sauvoja ja suksen kantoja väistelllen. Kilpailuja jatkettiin äänikomennoin. Päivä venyi pitkäksi ja Annin karsiutuessa toisella karsintakierroksella kello oli jo 17.00 finaaleihin edenneillä laskijoilla päivä venähti hurjan pitkäksi. Iltagaalaan menevät joutuivat varmasti tekemään kompromisseja hiuskuontaloidensa kanssa. Juuso esitti lupaavia tervehtymisnen merkkejä.

Sunnuntaina suurpuikkaa. Sunnuntai alkoi hyvissä tunnelmissa, Juuso oli tervehtymään päin ja sai starttiluvan seuraa ylemmältä taholta. Rinne oli hyvässä kunnossa ja rinteeseen oli saatu tehtyä samaan aikaan kaksi rataa. Tutustumisen jälkeen 13-sarja starttasi ensin tytöt edellä ja pojat perässä. Jonka perään viistoista sarja samassa järjestyksessä. Aluksi ajanotossa oli joitakin ongelmia ja startti oli useampaankin otteeseen poikki. Päivä oli tosi hieno, ja kaikki vaikutti hyvältä. Alppihiihto näytti taas kerran, että pienikin virhe voi olla liikaa. Ensin Anni: jalat yhteen ja kylelleen, komia hylkeen liuku mahallaan. Seuraavaksi Atte: kaatui jyrkällä. Juuso piti pientä toivonliekkiä yllä selviytymällä toiselle kierrokselle. Tokalla Juuso veti hienolla tyylillä, mutta kun tässä lajissa vain aika ratkaisee. Käsi keppiin kiinni, 360 astetta ilmassa ja samalla suksi irti. Luovuttaan ei olla tultu ja Juuso laski yhellä suksella aplodien saattelemana maaliin. Päivä oli hieno ja aikataulutetun kisaviikonlopun jälkeen oli mukava vaihtaa topparit päälle ja heittää temput jalkaan ja laskee vapareita. Kokemusta saatiin taas roppakaupalla.

Pyhä
Väki vähenee vähenemistään. Pyhälle mukaan vain Tipu ja Anni. Huollosta vastaavat Annin äidin vanhemmat. Keskiviikkona vaihtelevassa säässä ajeltiin Pyhälle. Rinne käytiin katsomassa siihen asti mitä sumun ja lumisateen seasta nähtiin. Torstaina superitreenit. Super geehen kuuluuvat vauhti ja vaaralliset itseaiheutetut tilanteet. Torstaina asian todenperäisyydestä saatiin taas näyte. Ambulanssi joutui toimittamaan kaksi laskijaa jatkohoitoon. Onneksi useimmat selvisivät kaatumisesta säikähdyksellä ja mustelmilla. Sää suosi kilpailuja loistavasti, sillä rinne oli loistavssa kunnossa ja aurinko helli kilpailijoita, järjestäjiä, valmentajia ja huoltajia pilvettömältä taivaalta. Kunnon pesukarhut siis tulossa : )
Tänään itse superikisa. Tutustuminen alkaa 11.30 JIHAA!

-pesukarhut pyhältä-

Koli Audit

Torstaina iltapäivästä tavarat ja ihmiset seattiin ja nokka kohti Itä-Suomea ja Lieksan Kolia. Matkalla huomasi, että reilu viisi sataa kilsaa autolla ei taitu ihan tunnissa tai parissa. Myöskin yhdet sukset vaihtoivat onnellisesti omistaa matkan aikana. Perillä oltiin puoli yhden jälkeen. Tällä kertaa majoittauduttiin vanhaan kouluun rakennetussa majatalossa. On hienoa, että majoittuminenkin pyritään hoitamaan siten, ettei koulu unohdu edes illalla silmiä sulkiessa :) Ensivaikutelma oli luvalla sanoen jännittävä; tuntui kuin sudet oikeasti hengittäisivät ja ulvoisivat aivan iholla ja rappusiltakin löytyi susiin päin viittaavaa todistuaineistoa. Tunnetusti kaikkihan näyttää aina jännemältä väsyneenä ja aamulla meidän pelkäämä susi sitten osoittautuikin joksikin ujeltavaksi putkeksi tms. Meillä taitaa olla aika hyvä mielikuvitus!

Perjantaina-aamuna, kun ulvovat sudet oli selätetty pystyttiin aamulenkki vetään ihan totuttuun tapaan. Ilma oli mitä mainoin, tietysti meidän etu ja mikä parasta saatiin nukkua ihan kunnolla. Yhdentoista aikaan suunnattiin Ukko-Kolille laskeen ensin vähän vapaita ja klo.13 rataantutustumisen jälkeen pari treenivetoo superia. Kaikki selvisi hienosti, kunniallla treeneistä. Illemmalla syötiin ja viritettiin sukset huippuluistoon huomista kisaa varten. Joukkueenjohtajien kokouksesta saatiin positiivisia uutisia, koska lauantaina ja sunnuntaina lasketaan kaksi laskua viime vuoden yhden laskun sijaan. Majataloon oli saapunut myös kilpailijoita Tahkon suunnalta ja myös seurue itärajan takaa.

Lauantaina paluu takaisin arkeen ja herätys 7.15. ja aamu käyntiin aamulenkillä. Vaikka kello soittaa 7.15 ja rataantutustuminen alkaa 9.30 eli aikaa on reilu kaks tuntia ei ellivuorella oo ikinä ylimääräistä aikaa, eikä ollut lauantainakaan. Onneks päävalmentaja kiritti Seatin huippuvauhtiin ja saatiin aikataulua kiinni. Todettakoon myös, että vanhan koulun majatalolta Ukko-Kolille sais aivan huigeen erikoiskokeen johonkin paikalliseen rallikilpailuun. Rataantutustumisen jälkeen käytiin ottamassa tuntumaa Suomen parhaaseen SP-rinteeseen, Ipattiin. Ei mitään valittamista ja superitkin käänty rinteessä mallikkaasti. Ensimmäiset laskut meni hienosti, joskin joillakin turhan varovaisesti, mutta miehet 17 sarjaan päästäessä Tipu kirjoitti nimensä syvälle Ellivuoren historiaan lähtemällä toiselle kierrokselle johtajan paikalta. Toisella kierroksella sijoitukset nousi hienosti ja palkintojenjakooon oli mentävä, vaikka oli sovittu, että palkintojenjaossa ei sitten nähdä. Mutta siitä voidaan syyttää vaikka huonosti teroitettuja kantteja, koska aurajarrutuksessa ennen maalia ei saatu tarpeeksi vauhtia pois :) Tipu piti sijoituksensa ja otti Ellivuori Ski teamin ensimmäisen voiton audeissa. Tällä kertaa Ellivuori Ski team vääntyi palkintojenjaossa Ellist-skiiksi. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta matka on pitkä ja kivinen. Palkintojenjaon ja muiden virallisuuksien jälkeen suunnattiin majataloon syömään, valmistautumaan seuraavaan päivään sekä tietysti jännäämään ketkä kolme hahmoa nähdään Putouksen semifinaalissa.

Sunnuntaina rataantutustuminen klo.9. Rata oli hiukan nopeampi ja alahyppyyn tultiin vähän kovemmilla vauhdeilla, muuten rata oli melko samanlainen. Rataantutustumisen jälkeen pojat syöksyivät rinteeseen ensin. Kaikki selvisi alas kunnialla ja viimeisenä Tipu joka lähti myös sunnuntaina tokaan laskuun kärjessä. Lopputuloksissa sijoitukset oli hyviä, joskaan ei aivan lauantain tasoa. Päivän kuitenki kruunasi Tipu joka laski toiseen perättäiseen voittoon. Kilpailun jälkeen päävalmentaja ja osa valmennettavistakin pääsivät porttien purkutalkoisiin joko tahtomalla tai tahtomattaan. Tällä kertaa tahtomattaan, sillä kilpailun TD laittoi kaikki joutilaat töihin. Palkintojenjaossa Ellist-skii pokkasi kaksi palkintoa. Tosin Tipun palkinto meinattiin unohtaa, kun kuuluttaja toivotteli kilpailijoille jo hyvää kotimatkaa. Palkintojenjaon jälkeen laskettiin muutama vapari ja yritettiin käydä myös laskemaas pehmeää lunta, mutta tällä kertaa se jäi vain hyväksi yritykseksi. Kun koko joukkue oli saatu kerättyä kokoon lähdettiin majatalolle pakkaamaan. Yllättävän nopeasti oltiin autossa ja lähdettiin kotiin päin. Porukka oli aika väsynyttä, koska juttu lensi ja kaikki oli vaan tosi hauskaa. Matka tosiaan on aika pitkä ja hereillä oleminen kisapäivän jälkeen autossa ei oo mikään itsestäänselvyys. Onneksi kuitenkin edes kuljettaja pysyi hereillä ja oltiin takaisin Nokian päässä n. puoli kaksi maanantain puolella.
-Anni-

Himos Audit

Pahoittelut että, blogia päivitellään vähän myöhässä. Himoksella oli vaan niin kiirettä, ettei ehtinyt kirjoitteleen. :)
Kuitenkin, reissuun lähdettiin perjantaina iltapäivästä koulujen ja töitten jälkeen. Uskolliseen autoomme lastattiin tällä kertaa isot laukut, kisarit ja tempparit. Tilasta ei siis ollut puutetta. Matkalla käytiin kaupassa ja mökillä oltiin joskus ennen seitsemää. Mökillä oli melko raikas ilma ja villasukat olivat erittäin kovassa huudossa. Mökki kuitenkin lämpeni mukasvasti mitä pidemmälle ilta eteni. Ville lähti ennen kaheksaa jj-kokoukseen ja muut laitto sopat kiehuun. Ruokana liekkisuikalekastiketta ja riisiä. Toisten mielestä soppa oli tulista toisten ei. Joka tapauksessa syötiin siinä ja käytiin ulkona, pakkanenkin oli mukavasti nosteessa.. Illalla saunaan ja nukkumaan, että jaksaaa seuraavana päivänä rimpuilla keppiviidakossa.

Lauantaina pakkanen oli edelleeenkin mukavasti nosteessa ja mummotakit sekä mononlämpät oli kovassa huudossa. Kisarinne oli loistavassa kunnossa ja rata jokseenkin haastava. Vain Juuso selvisi tokalle. Muut keräili itteensä kukin miltäkin portilta tai sitten muuten vaan otti jonkun portin suoraksi. Illalla jälleen liekkisuikaleita tällä kertaa pastan kanssa. jj-kokouksessa atella kävi loistava tuuri; Atte pääsi korkkaan 15-vuotiaiden paanan ensimmäisenä, muut seuras ihan hyvillä numeroilla perässä. Illan päätteeksi Putous ja vähän Hamekyttä 2:sta ja eikun nukkumaan.

Sunnuntaina pakkanen oli edellispäiviäkin kovemmassa nosteessa. Ulkona ei siis auttanut seistä hetkeekään liikkumatta. Kova pakkanen myös käännytti osan runsaista kannustusjoukoistamme rinteeen alta takaisin kotiin. Vain kaikista uskollisimmat fanit seisoivat läskitakit päällä rinteen alla katsomassa ylös keppiviidakkoon. Rinne oli edelleen loistavassa kunnossa ja ratakin hieman edellispäiväistä helpompi.Silti ei ollut onni meidän puolella. Toiselle kierrokselle itsensä rimpuili taas vain yksija laskija, tällä kertaa laskijatar. Kisan jälkeen haettiin mökiltä tavarat ja mentiin syömään. Himoksen audit ei paljon jättänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta kokemusta saatiin. Nytten on aika kaivaa vauhtisuksia esiin ja virittäytyä superitunnelmaan, sillä ens viikon lopulla suuntana koli ja lajina superi. JIHAAA!

-Anni.li-

Levi audit

Reissuun startattiin keskiviikko-iltana tampereen rautatieasemalta. Auto junaan mukaan kanssa ja ihmiset nukkumaan. Mukaan saatiin myös nykyinen koutsimme ex-mustaryhmäläinen Aki 'eitsei' Järvelin.. Aamulla vetureitten sun muitten lahoamisten takia oltiin Kolarissa puoltoista tuntia aikataulusta jälessä. Siitä matka jatkui sujuvasti viidelle hengelle alunperin suunnitellussa autossa kuuden hengen ja 'pikkulaukkujen' kera. Käytiin mökillä kääntymässä ja syömässä ja eikun mäkeen. Tietysti suuntana oli kuoleman pelkoa herättävä Levi Black. Joka olikin torstai- iltana melko vaarallisessa kunnossa. Illasta Aki meni talkoileen, ja muut laski vapareita. Perjantaina aamulla päästiin pelonsekasin tuntein kokeileen rataa ja vapareita Blackiin joka osoittauikin suprisesuprise :)) todella mukavaksi ja miellyttäväksi laskea, kun pinta oli mukavan kova ja vasta-ajettu. Ratalaskutkin suju ihan mukavasti ja mikä tärkeintä saaatiin varmuus asiasta, että levi blackissa pystyy laskeen hienosti. Illasta Aki meni tunnollisena rataryhmäläisenä talkoileeen ja muut laski taas pikkasen vapareita.. Illalla vielä jj-kokous ja ransuja ja makkaraa. Tästä on hyvä startata huomen aamulla klo. 7.15 kohti kauden ekaa starttii, jossa rataantutustuminen alkaa kl.9.00.

-Annili-

Räjähtävää rytinää Rukan rinteillä osat 3/5 ja 4/5

Tosiaa keskiviikkona vaparin johdosta kaikki oli ihan pirteitä ja odotti kovalla innolla suurpuikkareita ja ratalaskua. Oltiin aamullla ajoissa ylhäällä ja aamulenkin jälkeen tehtiin vielä päivälliskeitto valmiiksi. Totuttuun tapaan emme syöneet hernekeittoa, vaaan vuorossa oli nakkikeitto, sekin saatiin ihan onnistuneesti valmistettua ja oli ihan hyvääkin. Ilmapiirin teki inhottavan negatiiviseksi sairastuvan kasvu. Tipun lisäksi Werkullakin oli huono olo. Pojat jäivät mökkiin lepäileen ja muu porukka lähti rinteeseen römyämään keppien ja muiden hilavitkuttimien kanssa. Vietiin kamat ylös ja laskettiiin pari vaparia. Tatsi oli tallella suurpuikkareihin, tosin paino oli 'hiukan' takana. Tunnelma oli melko jännitynyt sillä, yhteistyö Kouvolan hiihtoseuran kanssa oli alkamassa, varsinkin poikia jännitti sillä tulokkaista ainakin toinen edusti sitä hiukan kauniimpaa ihmistyyppiä. Kuovolalaiset osoittautuivat varsin mukaviksi ja saatiin ratakin äkkiä pystyyn ja reenit käyntiiin. Oltiin oikein ahtuduttu makkarapukuihin, jotta saatais mieliin taas se oikee ahdistava ja kiiree tunnne. Aamulla otettiin vähän aikoja. Reenien jälkee riennettii mökille syömään, sillä iltareeneihin oli vaa puoltoistatuntia. Hyvin ehdittiin syödä ja Werkkukin oli siinä määrin vahvassa kunnossa, että lähti mäkeen kanssa. Pukeuduttiin tähän iltasettiin ihan toppareihin, kun ohan ne kumminkin kivemmat pääällä. Illasta otettiin videoita perinteiseen tuomion temppeliin. Tehtin rata taas kouvolalaisten kanssa ja saatiin ihan hyviä laskuja alle. Illalla ville ja anni lähti käymää kuusamossa ostamassa ruokaaa. Ilalla syötiin vt:n tekemää pastaaaa ja koska kaikki oli ihan poikki mentiin ajoissa nukkuun. Isommilta konflikteilta onneksi vältyttiinkiiin.

Torstai¨

Aamu ei alkanut kaikille ihan kauheen pirteissä tunnelmissa ja aamulenkki ei ollut ihan mukavuusalueella, mutta kyllä siitäkin päivän auetessa selvittiin. Ei se aina niin helppoo oo. Kaikki paitsi Tipu kumminkin punnersi itsensä autoon klo.9.15 toiset vähän enemmän virkeinä toiset vähemmän. Ei se urheilu vaan aina nin helpppoo oo. Ratavuoro alko vähän myöhässä, koska hissit ei auennu ihan ajallaan. Se kumminkin suotakoon, koska kaikilla on niitä huonoja aaamuja joskus, myös hissihenkilökunnalla. Saatiin käyttäää ihan koko rinne, sillä kouvolalaiset oli varannu siitä puolet. Tehtiin melko vääntävä rata, joten lantio sisään ja kädet eteen oli ihan pakonsanelema sääntö, jos halus selvittää radan kunnialla ja kohtuulllisessa ajassa alas. Ville videoi kaikilta kaksi laskua, koska tuuliset olosuhteet aiheuttivat pientä sormien jäätymistä. Reenien jälkeen painuttiin mökille syömään lihakeittooo. Tipunkin kunto näytti lupaavalta. Saimme myös VIERAITA, sillä KHS:ssän Anni tuli käymään meiän mökillä tutustumassa leirielämäänne. Tällä hetkellä näyttää vakavasti siltä, että allekirjoittanut saa kaverin leireille ja ajat "jätkien kanssa reisussa" on ohi. Nyt tuntuuu ihan pelottavan hyvälle. Eri asia on sitten se haluaako Anni tulla meiän leireille... Pojat ainaki tykkäs :) Illalla tehtiin vähän löysempi rata ja Anni siis KHS:ssän ja Atte kokeili ajaa keppiä ihan käsisuojien kanssa. Laskut meni tosi hyvin ja Tipukin pääsi mäkeen :) Toivottavasti kuume on nyt mennyttä elämää. Illalla syötiin "ransuja ja makkaraa" Ainoa miinus on ehkä hiukan kipeet ja kosketusarat alueet, johon kepit mukavasti läsähtää. En tiedä mitkä metallipanssarit pojila on, kun niitä kuulemma satu ollenkaan ;) Lenkillä on jo kans käyty ja kohta saunaan ja sitten Mentalist.

-Anni-