Koli Audit

Torstaina iltapäivästä tavarat ja ihmiset seattiin ja nokka kohti Itä-Suomea ja Lieksan Kolia. Matkalla huomasi, että reilu viisi sataa kilsaa autolla ei taitu ihan tunnissa tai parissa. Myöskin yhdet sukset vaihtoivat onnellisesti omistaa matkan aikana. Perillä oltiin puoli yhden jälkeen. Tällä kertaa majoittauduttiin vanhaan kouluun rakennetussa majatalossa. On hienoa, että majoittuminenkin pyritään hoitamaan siten, ettei koulu unohdu edes illalla silmiä sulkiessa :) Ensivaikutelma oli luvalla sanoen jännittävä; tuntui kuin sudet oikeasti hengittäisivät ja ulvoisivat aivan iholla ja rappusiltakin löytyi susiin päin viittaavaa todistuaineistoa. Tunnetusti kaikkihan näyttää aina jännemältä väsyneenä ja aamulla meidän pelkäämä susi sitten osoittautuikin joksikin ujeltavaksi putkeksi tms. Meillä taitaa olla aika hyvä mielikuvitus!

Perjantaina-aamuna, kun ulvovat sudet oli selätetty pystyttiin aamulenkki vetään ihan totuttuun tapaan. Ilma oli mitä mainoin, tietysti meidän etu ja mikä parasta saatiin nukkua ihan kunnolla. Yhdentoista aikaan suunnattiin Ukko-Kolille laskeen ensin vähän vapaita ja klo.13 rataantutustumisen jälkeen pari treenivetoo superia. Kaikki selvisi hienosti, kunniallla treeneistä. Illemmalla syötiin ja viritettiin sukset huippuluistoon huomista kisaa varten. Joukkueenjohtajien kokouksesta saatiin positiivisia uutisia, koska lauantaina ja sunnuntaina lasketaan kaksi laskua viime vuoden yhden laskun sijaan. Majataloon oli saapunut myös kilpailijoita Tahkon suunnalta ja myös seurue itärajan takaa.

Lauantaina paluu takaisin arkeen ja herätys 7.15. ja aamu käyntiin aamulenkillä. Vaikka kello soittaa 7.15 ja rataantutustuminen alkaa 9.30 eli aikaa on reilu kaks tuntia ei ellivuorella oo ikinä ylimääräistä aikaa, eikä ollut lauantainakaan. Onneks päävalmentaja kiritti Seatin huippuvauhtiin ja saatiin aikataulua kiinni. Todettakoon myös, että vanhan koulun majatalolta Ukko-Kolille sais aivan huigeen erikoiskokeen johonkin paikalliseen rallikilpailuun. Rataantutustumisen jälkeen käytiin ottamassa tuntumaa Suomen parhaaseen SP-rinteeseen, Ipattiin. Ei mitään valittamista ja superitkin käänty rinteessä mallikkaasti. Ensimmäiset laskut meni hienosti, joskin joillakin turhan varovaisesti, mutta miehet 17 sarjaan päästäessä Tipu kirjoitti nimensä syvälle Ellivuoren historiaan lähtemällä toiselle kierrokselle johtajan paikalta. Toisella kierroksella sijoitukset nousi hienosti ja palkintojenjakooon oli mentävä, vaikka oli sovittu, että palkintojenjaossa ei sitten nähdä. Mutta siitä voidaan syyttää vaikka huonosti teroitettuja kantteja, koska aurajarrutuksessa ennen maalia ei saatu tarpeeksi vauhtia pois :) Tipu piti sijoituksensa ja otti Ellivuori Ski teamin ensimmäisen voiton audeissa. Tällä kertaa Ellivuori Ski team vääntyi palkintojenjaossa Ellist-skiiksi. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta matka on pitkä ja kivinen. Palkintojenjaon ja muiden virallisuuksien jälkeen suunnattiin majataloon syömään, valmistautumaan seuraavaan päivään sekä tietysti jännäämään ketkä kolme hahmoa nähdään Putouksen semifinaalissa.

Sunnuntaina rataantutustuminen klo.9. Rata oli hiukan nopeampi ja alahyppyyn tultiin vähän kovemmilla vauhdeilla, muuten rata oli melko samanlainen. Rataantutustumisen jälkeen pojat syöksyivät rinteeseen ensin. Kaikki selvisi alas kunnialla ja viimeisenä Tipu joka lähti myös sunnuntaina tokaan laskuun kärjessä. Lopputuloksissa sijoitukset oli hyviä, joskaan ei aivan lauantain tasoa. Päivän kuitenki kruunasi Tipu joka laski toiseen perättäiseen voittoon. Kilpailun jälkeen päävalmentaja ja osa valmennettavistakin pääsivät porttien purkutalkoisiin joko tahtomalla tai tahtomattaan. Tällä kertaa tahtomattaan, sillä kilpailun TD laittoi kaikki joutilaat töihin. Palkintojenjaossa Ellist-skii pokkasi kaksi palkintoa. Tosin Tipun palkinto meinattiin unohtaa, kun kuuluttaja toivotteli kilpailijoille jo hyvää kotimatkaa. Palkintojenjaon jälkeen laskettiin muutama vapari ja yritettiin käydä myös laskemaas pehmeää lunta, mutta tällä kertaa se jäi vain hyväksi yritykseksi. Kun koko joukkue oli saatu kerättyä kokoon lähdettiin majatalolle pakkaamaan. Yllättävän nopeasti oltiin autossa ja lähdettiin kotiin päin. Porukka oli aika väsynyttä, koska juttu lensi ja kaikki oli vaan tosi hauskaa. Matka tosiaan on aika pitkä ja hereillä oleminen kisapäivän jälkeen autossa ei oo mikään itsestäänselvyys. Onneksi kuitenkin edes kuljettaja pysyi hereillä ja oltiin takaisin Nokian päässä n. puoli kaksi maanantain puolella.
-Anni-